Working as an Art Director/Production Designer / Työskentely lavastajana

This blog post was requested by one our dear supporters in #supportyourlocalgang campaign in spring 2020. Here we open up the work of an Art Director (or Production Designer) and as a source we’ve used an interview of Ville Väisänen, who is our extended family member and one good Production Designer himself! 

Here’s the blog post first in English and after in Finnish. Enjoy! 

Tämä blogikirjoitus oli yhden ihanan #supportyourlocalgang -tukijamme (tukikampanjamme koronavirusepidemian aiheuttaman talousvaikeuden vuoksi) toivepostaus. Tässä kirjoituksessa avaamme lavastajan työnkuvaa ja lähteenä olemme käyttäneet mahtavan lavastajan ja meidän ”extended family memberin” Ville Väisäsen haastattelua. 

Tässä alla kirjoitus ensin englanniksi ja sitten suomeksi. Olkaa hyvät!

Night Goes Long -elokuvan kuvaukset syksyllä 2015 / Night Goes Long film shoot in fall 2015, picture by Topi Vanhatalo


What is Art Director’s work like?

In the beginning of a new production, the first thing the Art Director/Production Designer does is to read the script. Reading the script is how one gets a picture of the story and its world and where the first ideas of the production design can start to develop. Depending on whether it’s a film or tv production the amount of needed pre-production and planning work aka prep varies. Every project is different and for example prepping a war film with all its special details is different kind of job than designing a home to a family drama series.

During pre-production Art Director also needs to plan the process of how the artistic work actually comes to life. The resources and budget of the production have a huge effect on the planning process, for example on how to gather the best possible crew.                 

In addition to the Art Director the principal members of Art Department are the Assistant Art Director, Property Master, Stand by Props. Also there are assistants, builders and trainees working in the department in different duties. Titles and job descriptions are different in Finland and abroad, but in Finland the department’s work is usually divided as following; Assistant Art Director is “the right hand” of Art Director / Production Designer, Props Master is responsible of acquiring all the props mentioned in script and Stand by Props takes care of them on set.           

In pre-production a lot of Art Department’s time is spent on the road collecting needed elements. “The car is like another office, “ Ville, the Production Designer, says. Sometimes a whole day can go by making calls in the car or planning the next location together with the Assisting Art Director. Rest of the time is spent planning or building at a warehouse. The warehouse is provided in every production and it is an important workspace for the department since this is the place where all of the plans first start to come alive. The space is needed for storing of all the props and as a meeting place for the team.

Ville uses different programs for the planning: 3D program SketchUp for drawing building blueprints, Adobe Photoshop and Acrobat. Microsoft Office Excel is also very much needed because Art Director’s work includes productional tasks such as budgeting and breakdowns. Ville also underlines how important the traditional pen and paper can be, when you’re visiting the location for the first time and want to take quick notes or perhaps sketch your first ideas that come up. Art Director often carries around a toolbox where he/she keeps the essentials such as tapes, drilling machine and paint.

Part of the pre-production is finding the right place for the shooting. On recces Art Director sees how the location goes together with his ideas and can discuss about it with the Director. It is a positive matter if the location can be modified or shaped as desired but it’s also a question of how much time and resources there is to use. To build the visual world, Art Director works closely with the Director and DOP (=Cinematographer). When envisioning the color palette it is important to discuss it with the Costume and Make-up Designer too to have a common line in the visual side.               

Set Department builds and prepares the set before the shooting begins. Everything has to be planned carefully so that the only one needed from Art Department on the set is the Stand by Props. Stand by Props not only takes care of the consistency between the takes and shots but is also responsible for everything going as planned and is ready to make modifications to set or properties if needed. Generally the Art Director isn’t on set during the shooting days because he/she needs to work on the future sets.          

Ville looks back on his past productions with warmth. He has been to various locations and work environments. Some of them have even been bizarre or challenging for example when shooting in Lapland. As always, one has to anticipate and prepare themselves for every twist and turn that can take place in a shooting but in Lapland it was on another level. There were no shops or malls nearby and if something was missing or broke down during the shoot you had to rely on the local people. That is why building a good relationship with them from the start was important.                   

When working in film you may find yourself in interesting situations. For example you may find yourself building a Finnish-Russian border in the middle of a swamp or sawing a hole in the 70 cm thick ice to get a corpse dummy in the water. Ville praises how rewarding working in the Art Department can be. Every challenge can be overcome with tight teamwork and a little bit of humour. Every workday is different and learning from every new production and colleagues is neverending.

Who is Ville Väisänen?                   

Ville Väisänen grew up in a family where creativity bloomed: his parents worked as Set Designers when Ville was young. In primary school everything except the film and TV industry felt interesting to Ville. He still had a very strong need for self-expression. Ville feels that everything started from him making short videos such as skate videos with his friends when he was young. He ended up applying to vocational school in Hyvinkää to study to become a Media Assistant.       

After graduating from the vocational school Ville was trying all different kinds of jobs for example working in construction site, telemarketing and a movie theater. He moved to Helsinki in 2012 and applied to Perho College to become a restaurant cook. Next year’s summer Ville was looking for work and got offered a chance to work with Klaus Klemola as a Location Assistant Trainee.     

The atmosphere and working on a film set made Ville fall in love with film and TV industry and he decided to apply for the University of Art and Design to study Film and TV Set Designing. As he didn’t get in he decided to continue to work in film and TV industry and has been on the same path since.                   

The first two years Ville worked as a Location Assistant. In 2015 he got possibility to work in Art Department in a film called Jättiläinen / The Mine. The film’s main location was in Lapinlahti abandoned mental hospital and Ville recalls the change to a movie set truly fascinating. During the shoot Ville got to see how professionals make the movie look alive and his interest towards working as an Art Director someday was risen.

Ville’s advice for those eager to become an Art Director is that you must not go for bigger challenges and responsibilities too quickly. Slowly but carefully is the way to gain confidence. Ville also reminds that it is not the end of the world if you don’t to get in to a school you have applied to. He personally has experience from learning by doing and has had the possibility to improve his skills while working in different productions and with other professionals. The creativity and imagination is fundamental, technique and theory is something anyone can learn.


Millaista on lavastan työ?

Uuden tuotannon alussa ensimmäinen asia mitä lavastaja tekee, on käsikirjoituksen lukeminen. Tarina ja sen maailma alkaa hahmottua ja ensimmäiset ideat syntyvät. Esituotannon ja suunnittelun määrä vaihtelee, riippuen siitä onko kyseessä elokuva- vai televisiotuotanto. Jokainen tuotanto on aina erilainen, esimerkiksi sota-elokuvan lavastuksen suunnitteleminen, kaikkine yksityiskohtineen, on varsin erilaista kuin perhedraaman kodin luonnostelu. 

Esituotannon aikana lavastaja suunnittelee työprosessin, jolla taiteellinen näkemys saadaan toteutettua. Tuotannon resursseilla ja budjetilla on iso vaikutus prosessin suunnitteluun, esimerkiksi työryhmää kasattaessa. Lavastajan lisäksi tärkeimmät lavastusosaston jäsenet ovat apulaislavastaja, setti- ja hankkiva rekvisitööri. Tämän lisäksi osastolla on myös assistentteja, rakentajia ja harjoittelijoita erilaisissa työtehtävissä. Nimikkeet ja niiden työtehtävät vaihtelevat Suomessa ja ulkomailla. Suomessa ne menevät seuraavasti: apulaislavastaja toimii lavastajan / lavastussuunnittelijan oikeana kätenä, hankkiva rekvisitööri vastaa käsikirjoitukseen kirjoitetun rekvisiitan hankkimisesta joista settirekvisitööri huolehtii setissä.

Esituotannon aikana isoin osa lavastusosaston ajasta kuluu tien päällä, keräten lavastukseen tarvittavia asioita. “Auto on kuin toinen toimisto,” Ville kertoo. Joskus kokonainen päivä saattaa vierähtää autossa puheluita soitellen ja suunnitellen seuraavaa lokaatiota yhdessä apulaislavastajan kanssa. Jokainen tuotanto tarjoaa varaston, joka on erittäin tärkeä työtila, sillä siellä ensimmäiset ideat heräävät eloon. Varastoa käytetään sekä rekvisiitan säilyttämiseen että kokouspaikkana lavastusosastolle.

Ville käyttää erilaisia ohjelmia suunnittelemiseen: Adoben Photoshopia ja Acrobatia sekä 3D-ohjelma SketchUpia rakennuspiirrustuksia varten. Microsoft Excel on myös erittäin hyödyllinen, sillä lavastajan työ sisältää myös tuotannollisia tehtäviä, kuten budjetin laskemista ja käsikirjoituksen purkua. Ville painottaa myös perinteisten kynän ja paperin tärkeyttä: kuvauspaikkakäynnillä ne toimivat muistiinpanovälineinä, joilla myös saatetaan jopa hahmotella ensimmäisiä ideoita. Lavastaja kantaa usein mukanaan myös työkalupakkia, jossa ovat oleellisimmat työkalut ja välineet, kuten esimerkiksi teipit, akkuporakone ja maalit.

Esituotantoon kuuluu myös oikean kuvauspaikan etsiminen. Reccellä lavastaja pohtii kuinka lokaatio sopii hänen visioidensa kanssa yhteen ja keskustelee asiasta ohjaajan kanssa. On hyvä, jos lokaatiota voidaan muokata tarpeiden mukaan, mutta on otettava huomioon kuinka paljon aikaa ja resursseja on käytettävissä. Tarinan visuaalinen ilme rakentuu lavastajan työskennellessä tiiviisti ohjaajan ja kuvaajan kanssa. Väripalettia kasatessa on taas tärkeää keskustella pukumaskin kanssa, jotta heillä on asiasta yhteinen linja.   

Lavastusosasto valmistelee ja rakentaa setin ennen kuvauksia valmiiksi. Kaiken on tärkeää olla huolellisesti suunniteltu, jotta settirekvisitöörin lisäksi lavastusosastolta ei muita tarvita kuvauksiin. Rekvisitööri ei ainoastaan huolehdi jatkuvuudesta vaan on myös vastuussa siitä että kaikki sujuu suunnitellusti ja tekee tarvittaessa pieniä muutoksia rekvisiittaan. Yleensä lavastaja ei ole mukana kuvauksissa, sillä hän työstää samanaikaisesti seuraavia lokaatioita.

Ville muistelee menneitä tuotantoja lämmöllä. Hän on ollut useissa eri lokaatioissa ja työympäristöissä, jopa absurdeissa ja haastavissakin. Ennakointi ja perusteellinen valmistautuminen kuvauksia varten on elintärkeää. Eräistä Lapin kuvauksista se on jäänytkin Villelle hyvin mieleen: lähistöllä ei ollut kauppoja, joten jos jokin meni kuvauksissa rikki, oli pyydettävä apua paikallisilta asukkailta. Tämän vuoksi oli myös hyvin tärkeää luoda hyvä suhde heihin heti kättelyssä.

Elokuva-alalla työskennellessä voi välillä löytää itsensä hyvinkin mielenkiintoisista tilanteista, esimerkiksi rakentamasta Suomen ja Venäjän välistä rajaa keskellä suota tai sahaamasta 70 senttimetrin paksuista jäätä, jotta veteen voitaisiin upottaa ruumisnukke. Ville ylistää sitä, kuinka palkitsevaa työskentely lavastusosastolla voi olla. Jokainen haaste voidaan voittaa hyvällä ryhmähengellä ja ripauksella huumoria. Jokainen työpäivä on erilainen ja aina oppii uutta uusista tuotannoista ja kolleegoista.

Kuka on Ville Väisänen?        

Ville Väisänen kasvoi perheessä, jossa luovuus kukoisti: hänen vanhempansa työskentelivät lavastajina Villen ollessa nuori. Alakoulun aikana kuitenkin kaikki muu kiinnosti, paitsi elokuva- ja tv-ala. Villellä oli vahva itseilmaisun tarve ja hän alkoi tehdä videoita, muun muassa skeittausvideoita, yhdessä ystäviensä kanssa. Tästä kaikki alkoi. Ville päätyi hakemaan media-assistenttikouluun Hyvinkäälle.

Valmistuttuaan ammattikoulusta, Ville kokeili erilaisia työpaikkoja: hän oli töissä rakennustyömaalla, puhelinmyyjänä sekä elokuvateatterissa. Hän muutti vuonna 2012 Helsinkiin ja haki ravintolakoulu Perhoon. Seuraavana kesänä Ville etsi itselleen töitä ja saikin mahdollisuuden työskennellä Klaus Klemolan kanssa järjestäjän assistenttiharjoittelijana.

Ilmapiiri ja työskentely setissä sai Villen rakastumaan elokuva- ja televisioalaan ja päätti hakea Aalto-yliopistoon, siihenaikaiseen Taikkiin, opiskelemaan elokuva- ja tv-lavastusta. Koska Aaltoon Ville ei päässytkään, hän jatkoi työelämässä ja on ollut siitä lähtien samalla polulla.

Ensimmäiset kaksi vuotta Ville työskenteli järjestäjän assistenttina. Vuonna 2015 hän sai mahdollisuuden työskennellä lavastusosastolla elokuvassa Jättiläinen. Elokuvan päälokaationa toimi Lapinlahden hylätty mielisairaala, jonka muuntaminen kuvauspaikaksi oli Villestä hyvin kiehtovaa. Kuvausten aikana Ville pääsi näkemään kuinka ammattilaiset loihtivat elokuvan maailman, ja mielenkiinto lavastajan työtä kohtaan alkoi kehkeytyä.

Ville neuvoo lavastajaksi / lavastussuunnitelijaksi pyrkiviä olemaan maltillisia: ei ole kiire, saati kannattavaa ottaa liikaa vastuuta liian nopeasti. Saadakseen itselleen itsevarmuutta, on edettävä hitaasti ja varmasti. Ville muistuttaa myös, ettei ole hätää mikäli kouluun ei pääse. Hänellä itsellään on kokemusta siitä kuinka tekemällä oppii ja on saanut mahdollisuuden hioa taitojaan työskennellessä eri tuotannoissa muiden ammattilaisten kanssa. Se, mikä ratkaisee, on mielikuvitus ja luovuus. Tekniikan ja teorian voi oppia kuka vaan.