This post was written in April by our Production Intern / Caterer Emma “Eme” Ahola of her experiences in Cargo TV series shoot in early Spring of 2020.
**You will find the post in Finnish below.**
Have you ever dreamed about working in media industry? While you were a child, did you think that all the people on television were beautiful, handsome, important and it seems like they are having fun all the time? During the live shows they are talking about the Camera man and the Director but they never show up. Who are they and what are they doing? They must be some cool guys and working with them must be very fun and easy, every single time.
March 2020, Helsinki
It’s 2AM and I’m standing in the middle of the empty street wearing safety west. My job is literally stopping the traffic. It’s raining, I’m feeling cold because I’m not wearing enough warm clothes and my shoes are wet. We are all waiting that one running car from the private yard is leaving. 1st Assistant Director is telling us to tell them to leave faster. Car is finally leaving and we are going to shoot. We need to be quiet all the time while shooting. Catering is served from back of the van and we do not have a toilet. Shootings are done and I really need to go to the toilet. Thank God next to our location is children’s hospital. Doorbell is ringing and the door opens. There is nobody inside. I’m heading to the toilet. Suddenly someone is knocking on the toilet’s door. Nurse is standing behind the door and she started to ask questions about who I am and what I’m doing in there. I explained the facts and she let me go. On the way back to the location I was thinking that working in this industry is always fun and easy. Yeah right…?
Days like that came after that many times. I believe that everyone working in media industry knows what those kinds of days can be. Anyway, I learned how to dress up well enough. I used to think that working media industry is kind of shine and glorious before I started BBG’s Junior Program. For example, I didn’t understand how many tasks there could be in the shooting location. Biggest realization was hierarchy and how strict it is. At first, I thought that the hierarchy is too strict but I learned through practice that how useful hierarchy really is. Second realization was that watching filmed materials from the monitors can be quite boring without all the music and other stuff. There I realized that how much effort people are putting for filmmaking and the final result is art.
When working in production department must be prepared for anything. During one day I have been stopping the traffic, acting as a background extra, did some catering, helped set crew and other departments when I was working as a Production Intern. Amazing! How precious experience is that for person who is new in the industry. I’m very passionate about media industry and can’t wait for the next gig!
I hope that in the future I’m professional and my calendar is fully booked. In the near future I hope working with movies. I would love to learn more Assistant Directors role that I could help them better and be one of them one day maybe.
– Eme
_____________________________________________________________________
Sarjoja TV:ssä ja töissä
Olet ehkä haaveillut työskenteleväsi televisio-ohjelmien parissa? Lapsena ajattelit, että tv:ssä esiintyvät tyypit ovat kauniita, komeita, tärkeitä ja heillä näyttää aina olevan hauskaa. Suorissa ja tosi tv-ohjelmissa puhutaan jostain kameramiehistä ja ohjaajasta. Heitä ei kuitenkaan koskaan näy. Ketä he ovat, mitä he tekevät ja ketä muita kameran takana on? Heidän täytyy olla jotain cooleja tyyppejä ja työskentely on varmasti tosi hauskaa ja helppoa aina.
Maaliskuu 2020, Helsinki
Kello on kaksi yöllä ja seison huomioliiveissä keskellä tyhjää suljettua katua liikenteenpysäyttäjänä. Sataa vettä, on kylmä, liian vähän vaatetta ja märät kengät. Kaikki odotetaan, että yksityisellä pihalla käynnissä oleva auto lähtee. Apulaisohjaaja pyytää radiopuhelimen välityksellä voisiko joku mennä toistamiseen hätyyttämään sitä autoa pois. Se auto vihdoin lähtee ja kaikkien pitää olla hiljaa koska kuvataan. Meidän catering tarjoillaan pakettiauton perästä ja meillä ei ole vessaa. Saadaan kuvaukset purkkiin ja vessahätä on kova. Onneksi parin sadan metrin päässä on lastensairaalan päivystys, jonne suuntaan vessaan. Ulko-ovi on lukossa, mutta aukeaa ovikellon soidessa. Ketään ei näy missään ja menen vessaan. Kohta joku koputtaa vessan oveen ja tulee melkein läpi. Avaan oven ja sen takana oleva hoitaja kyselee kuka olen ja mitä teen. Selitän kuvauksista ja kerroin ettei meillä ole vessaa. Selitys hyväksytään ja poistun. Mietin siinä matkalla takaisin kuvauspaikalle, että tätäkö tämä nyt sitten on: helppoa ja hauskaa aina. Jep.
Yllä mainitun kaltaisia päiviä tuli vielä paljon ja ne on tuttuja varmasti jokaiselle alalla työskentelevälle. Opin, miten kannattaa pukeutua ja että varavaatteita on hyvä olla mukana. Ennen BBG:n Junior -ohjelmaa minulla oli hyvin kaunisteltu kuva alasta, enkä ymmärtänyt alan monimuotoisuutta. Suurimpana yllätyksenä tuli alalla vallitseva hierarkia ja sen merkitys. Aluksi teoriapohjalta oli hieman vaikeaa käsittää, miksi hierarkia on niin tiukka. Käytännössä merkitys aukeni ja siitä tuli ymmärrettävä. Toisena yllätyksenä tuli, että monitoreista katsottava kuvamateriaali on ajoittain tylsää. Siinä huomasi, kuinka iso merkitys jälkituotannolla on sarjoja tehtäessä. Valmis materiaali käsiteltynä musiikin ja muiden tehosteiden kanssa on taidetta usean ihmisen työpanoksen jälkeen.
Tuotantoihmisenä on varauduttava kaikkeen, työtehtävät voivat muuttua lennosta päivän aikana hyvinkin nopeasti ja monta kertaa. Kuinka jännittävää, jokainen työpäivä on kuin seikkailu, eikä tiedä mitä odottaa. Olen tähän mennessä päässyt mm. liikenteenpysäyttäjäksi, avustajaksi, cateraajaksi, lavastus- ja järjestysosaston apukädeksi ja muihin juokseviin hommiin tittelillä tuotantoharjoittelija. Ihan mahtavaa! Ollut ihan kullan arvoista kokemusta jokainen päivä ja olen oppinut todella paljon. Intohimoni alaa kohtaa sen kun kasvaa, enkä malta odottaa seuraavaa keikkaa!
Toivon tulevaisuudessa olevani alan rautainen ammattilainen, jonka kalenteri on aina tuotantoja täynnä. Lähitulevaisuuden haaveissa on olla mukana tuottamassa pitkää elokuvaa. Haluaisin oppia lisää apulaisohjaajien työnkuvista, jotta voisin auttaa heitä tarvittaessa ja ehkä jopa itsekin toimia joskus samalla tittelillä.
– Eme